ON MERKITYSTÄ

Heräsin aamuyöstä pitkästä aikaa siihen, että mielessäni pyöri hyvin paljon teknisiä ratkaisuja liittyen teoksiin, joita olen tekemässä. Se kertoo siitä, että vaikka päivisin tekisin jotain aivan muuta, on alitajunnassani käynnissä jonkinlainen toinen prosessi joka vie niitä asioita eteenpäin, joilla minulle on merkitystä, mutta joihin en ole hetkeen ehtinyt keskittyä.

Opiskeleminen on vienyt elämästäni yllättävän paljon aikaa ja energiaa, eikä ole mitenkään itsestäänselvää, että jaksaisin enää saman päivän aikana siirtyä pehmeästi työhuoneelle jos aamupäivän olen juossut ympyrää toisaalla. Olen huomannut, että teen helposti rutiinilla hoituvia työvaiheita, mutta harvemmin pystyn keksimään uusia ratkaisuja iltapäivästä muiden töiden jälkeen.

Olin viikko sitten juhlistamassa sekä 40-vuotiasta Lahden Taidegraafikot ry:tä että Lahden Taideinstituuttia, jonka perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 -vuotta! Itse kouluhan loppui vuonna 2016, jolloin me viimeiset opiskelijat valmistuimme. Tästä on siis reilut viisi vuotta aikaa, mutta tuntuu kuin siitä kaikesta olisi kulunut jo ikuisuus. 

Tapahtuma oli varsinainen nostalgiatrippi samalla jonnekin taidekouluvuosien aikaiseen bilekulttuuriin ja sukujuhlaan, jossa yhteisö koostuu monenmoisista eri suuntiin laajenevista yhteyksistä joita yhdistää silti jokin merkityksellinen ajanjakso tai kokonainen instituutio. Samalla juhla oli omituinen tuulahdus ylipäätään ajasta ennen, jossa sai tavata ihmisiä, laulaa ja tanssia, ja jossa monelle tärkeintä tuntui olevan kohtaaminen pitkästä aikaa kasvotusten.

Titanicin lopussa on se kohtaus, jossa Rose saapuu unessa tai kuolleissa jälleen laivan porrasaulaan, jossa kaikki vanhat tutut odottavat jo, eikä mitään ole uponnut merten syvyyksiin. Jotain tällaista, joskaan ei onneksi yhtä dramaattista oli nousta vanhaan tavarahissiin, joka kuljetti jälleen vanhoja työtiloja kohti, jotka nyt olivat koristeltu valoin, kuvin ja taitein.

Jokin mikä minussa on ollut aina, ja mikä on ollut viime vuodet enemmän syrjässä ja odottanut, resonoi vahvasti jutellessa kollegoiden kanssa. Taiteellinen työ ja taideyhteisön tuki on merkityksellistä ja jos joku muuta väittää ei hän tästä tiedä mitään.

V