Tänä vuonna palasimme takaisin varsinaiselle työhuoneellemme, josta olimme kaikki kahdeksan taiteilijaa melkein vuoden pois laajan peruskorjauksen tieltä. Lahden kylän koulu (=LKK) on rakennettu vuonna 1873 ja on tietääkseni Lahden vanhin julkinen rakennus. Lahden Taiteilijaseura ry. on vuokrannut rakennusta kaupungilta lahtelaisten ammattitaiteilijoiden työtiloiksi jo 90 -luvulta alkaen.
Itse olen työskennellyt täällä vuoden 2018 marraskuusta alkaen. Olen viihtynyt korkeissa huoneissa ja omassa tilassani, joka on kuulemma ollut vanhan koulun keittiö. Minulle työtilassa tärkeintä on rauha, sijainti ja oikeastaan kaikki mikä palvelee työskentelyä parhaiten. Koen olevani onnekas kun saan tehdä töitä näissä puitteissa.
LKK:n korjauksen aikana meillä kollegani kanssa oli iso julkisentaiteen tilaustyö jonka lisäksi minulla oli oma yksityisnäyttely tehtävänä. Viihdyin väistötilassa ja työskentely siellä jatkui siitä mihin se keväällä 2023 kylän koululla jäi. Näin jälkikäteen ajateltuna onnekseni minulla oli näyttelyn tekeminen kesken, sillä se helpotti varmasti siirtymää; ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä kuvia.
Hitaammin on käynnistynyt työn tekeminen nyt takaisin muuttamisen jälkeen. On täytynyt järjestellä, laittaa paikkoja kuntoon ja suhtautua. Seuraava näyttely siintää vielä sen verran kaukana, että työskentely on toistaiseksi verkkaisempaa; se on enemmän etsimistä ja kokeilemista, kuten työn luonteeseen kuuluu.
Mielestäni uusi työtila on kuin lottovoitto. Entisessä työtilassani oli tavallaan kaksi huonetta, joista toisessa pääosin veistin ja toisessa maalasin. Nyt korjauksen jäljiltä sain isomman yhtenäisen tilan, jossa on helpompi katsoa kauempaa esimerkiksi isohkoa maalausta.
Vietimme uudistuneella työhuoneellamme avoimia ovia 19.5. jolloin ovet kirjaimellisesti olivat auki kaikille kiinnostuneille. Kävijöitä tulikin useita satoja, ja olin todella yllättynyt ihmisten kiinnostuksesta rakennusta mutta myös itse taidetta ja työskentelyämme kohtaan.
Suoraan sanottuna olin haltioissani keskustelemisesta ihmisten kanssa, jotka tulivat minulle kylään, paikkaan jossa olen enimmäkseen vain yksin kaiken keskeneräisyyden keskellä. Nyt tilanne olikin siitä herkullinen, että seinille ripustamani työt olivat jo edellisvuoden näyttelyä varten tehdyt ja näin ollen minulla oli niihin jo mukava henkinen etäisyys.
-VI
V E E R A I N K E R I 