“Aloin piirtää. Tein nopeita luonnoksia noin yhden päivässä, siinä ajatusten sivussa
keskittymättä liiaksi niiden esittävyyteen. Otin puhelimellani kuvan ja käsittelin jokaisesta
kuvasta peilikuvan joissa niiden muodot liittyivät toisiinsa ja jättivät osia alkuperäisistä
kuvista näkymättömiin.
Pian löysinkin itseni Vatikaanista, jossa katsellessani valtavan kokoisen Pietarinkirkon
kupolia ymmärsin, että ihmisiä on kautta aikojen kiehtonut sama symmetrinen visuaalisuus,
kuin mikä minua oli alkanut houkuttaa. Symmetria toistui ihmisten tekemissä rakenteissa,
sekä yksityiskohdissa. Kirkon lattioilta seinille kohoavilla marmorilaatoilla toistui
vastapuolensa, sama kiveen muodostunut kuvio ihmisen leikkaamana ja kiinnittämänä
viereen peilikuvaksi. Yhtälailla itsekin yhdistelin tekemiäni luonnoksia symmetrisiksi
kokonaisuuksiksi.”
Galleria Moletin rouheat tiiliseinät yhdistettynä alueen historiaan toimivat yhtenä
innoittajanani koota juuri kyseiseen tilaan näyttelykokonaisuuden, jossa yhdistyy sekä
kuosimainen tyylini maalata, sekä siloinen paperisaven muoto. Olen muuttanut usein
tietokoneella tehdyn symmetrisen peilausefektin käsityöksi ja tutkinut miten matemaattinen
tapa rakentaa kuvaa muuntuu lopulta maalaukseksi.
Idea tähän näyttelyyn on syntynyt hallinnan tunteen tai sen menettämisen kuvaamisesta.
Lähtökohtanani on ollut henkilökohtainen kokemukseni luopumisesta, sekä yleisellä tasolla
ihmisen olemus osana luonnon kiertokulkua. Symmetristen maalausten tekeminen on
osaltaan ollut keino keskittyä hallitsemaan myös maalausta.
Kiinnostukseni symmetriaan on syntynyt veden kuvaamisesta ja jalostunut katsomaan sen
pinnan peilaavuutta. Koen yhtä aikaa turvaa sekä inhoa symmetriassa. Kuva-aiheiden
täydellinen harmonia tuo minulle ristiriitaista tunnetta asioiden näennäisestä hallinnasta. Se
tuntuu peittävän alleen totuuden; niin kuin epätäydellisyys jäisi näkemättä.
VI, Elokuussa 2023
V E E R A I N K E R I 